Jäähyväiset

Elämän kuluessa kohtaamme paljon ihmisiä. Toiset jättävät elämäämme voimakkaamman jäljen ja heidän muistonsa säilyy mielemme sopukoissa hamaan vanhuuteen ja kuolemaan. Usein näin käy muun muassa vanhempien ja muiden varhaislapsuuden tunteisiimme vaikuttaneiden ihmisten kohdalla.

On myös ihmisiä, joiden persoona on saanut minut vaikuttumaan ja arvostamaan heitä erityisesti tiettyjen luonteen tai muiden ominaisuuksien vuoksi. Jotain samankaltaista toivoisin ehkä itsessänikin olevan. Meidän ei kuitenkaan tarvitse emmekä voikaan olla toistemme klooneja mutta toisen ihmisen erilaisuuden arvostaminen ja kunnioittaminen auttaa meitä kasvamaan ihmisenä ja rikastaa elämää. Sanonta ”kivi kiveä hioo” sopii tähän hyvin. On huiman hienoa havaita kuinka niin erilaiset ihmiset täydentävät toinen toisiaan ja toimivat yhteiseksi parhaaksi esimerkiksi työelämässä ja seurakunnan keskellä.

Tämän maallisen elämämme aikana joudumme usein jättämään myös jäähyväisiä rakkaillemme ja muille lähipiirimme ihmisille. Työpaikat ja työntekijät vaihtuvat, läheinen menehtyy tai muuttaa toisaalle. Eroja on monenlaisia. Hetkellisiä ja iankaikkisia. Toiset erot satuttavat enemmän kuin toiset. Mitä läheisempi ihminen, sen vaikeampi on usein eron hetki.

Jeesuskin joutui jättämään jäähyväiset opetuslapsilleen ja muille läheisilleen. Hän ei kuitenkaan jättänyt heitä eikä meitä Häneen uskovia iäksi vaan lähetti meille Pyhän Henkensä ja lupasi valmistaa meille asuinsijan luokseen, kun täältä ajasta kerran lähdemme. Usko tuo lohtua myös eron hetkellä; kaikella on aikansa ja iankaikkisuudessa kohtaamme taas toisemme.

Minna Jalonen