Kauneus on katsojan silmässä

Sosiaalinen media mainosti kauniin, nuoren, tummahipiäisen naisen päällä olevia urheiluvaatteita.

Kommenttikentässä todettiin, että kyseisellä kropalla varustettu ihminen voisi mainostaa korkeintaan rasvakeittimiä. Malli oli pyöreä.

Lihavat ovat, paitsi leppoisia, myös vailla itsehillintää? Syövät luultavasti koko ajan herkkuja, eivätkä tee yhtään mitään. Lihava on siis myös tyhmä, ruma ja laiska? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ohjeistaa kouluterveydenhuollon ammattilaisia,että ”lapsen kehosta puhutaan aina kunnioittaen ja arvostaen”. Entä kun kaverit kuitenkin haukkuvat läskiksi, vaikkei ylipainoa kovin paljon olisikaan? Kasva siinä sitten tasapainoiseksi ihmiseksi, kun ulkoinen olemuksesi ei kelpaa, eikä kukaan halua tietääkään kuinka hieno ihminen olet sisältä.

Vainko kauniit ovat arvokkaita? Entä vanheneminen sitten !? Eräs kaunis ystäväni vakuutti, ettei koskaan lakkaa meikkaamasta, vaikka eläisi kuinka vanhaksi. Minun mielestäni kuitenkin vanha ihminen on kaunis ilman meikkiä, mutta meikattuna joskus surkuhupaisa.

”Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen. Ruoho kuivuu ja kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.”(Jes.40:6,8)

Toinen ystäväni puolestaan totesi kertoessaan uskovaisesta isomummostaan, joka rukoili paljon ja opetti lapsetkin rukoilemaan, että voi, kunpa hänetkin muistettaisiin siitä, että hän oli kova rukoilemaan. Itsekin haluaisin, että jäisin historiaan hyvänä ihmisenä; sellaisena, joka rakasti lähimmäistään. Hyvänä, iloisena ja kärsivällisenä ihmisenä. Mahdanko jäädä? No, leppoisana ainakin!

Iris Raunisalo